Пришла открытка издалека. Там были пальмы, берег и такое солнце – глаза слепит. Пославшая, не написала имя, то есть ничего лишнего. Сéйя хотела сообщить, что наша сказка кончилась. «Только здесь, далеко, я поняла, насколько мы отдалились друг от друга». Можно ли сказать более красиво? Можно. Ответил на адрес: Сéйя, Fuertan Venkula, Teneriffa. Написал: «Береги паспорт, золотце. Твои мысли, как пепел из глубины вулкана. Далеко друг от друга могут быть луна и звезды, мы – никогда! И пошли-ка мне живенько ключи от микроавтобуса «Hiace».

Tuli kortti kaukaa. Siinä oli palmuja, ranta ja aurinkoa niin että silmiin otti. Lähettäjä ei ollut laittanut nimeään, mitäpä turhia. Seija halusi viestittää, että meidän tarumme oli päättynyt. »Vasta täällä kaukana tajusin, kuinka etäällä olemme toisistamme.» Voiko sen kauniimmin sanoa? Voi. Kirjoitin takaisin, osoitteella Seija, Fuertan Venkula, Teneriffa: »Suojaa pääsi, kulta. Ajatelmasi ovat syvältä tuliperäisestä hiekasta. Etäällä ovat kuu ja tähdet, me emme ikinä. Ja lähetä vähän vikkelään ne Hiacen avaimet.»